Jos lopullisena tuloksena olisi se, johon tähän saakka tässä maassa olemme kaikin voimin pyrkineet, että pääsisimme irti Venäjästä, tosiasiallisesti eikä vain näennäisesti, ja jos se ei muuten voinut tapahtua s.o. ei porvarillisen hallituksen toimesta, vaan sitä varten täytyi sysätä se syrjään ja ottaa tarkoituksen saavuttamiseksi ohjat omiin käsiin, silloin minäkin voisin alistua mihin tahansa ja unohtaa rikoksen, koska kai sittenkin salus rei publicae suprema lex, — mutta kun minä en usko, että se on ollut heidän tarkoituksensa, että, vaikka olisi ollutkin, he eivät sitä saavuta, ja ettei se tule olemaan tuloksena edes vastoin heidän tahtoaan ja heistä huolimatta, vaan että he tuovat tänne uusia venäläisiä ja aina tulevat hakemaan heiltä apua, milloin sitä luulevat tarvitsevansa, ja heidän avullaan hallitsemaan, niin on tämä kansalaisten rikos omaa kansaansa vastaan suurimpia rikoksia mitä historia tuntee, hirveintä maansa kavallusta. Se on rikos ja samalla tyhmyys, ja lisäksi heidän oman asiansa petos, josta heidän harhauttamansa työmies saa jäädä kärsimään ja maksamaan työllään ja verellään ja orjuudellaan sen seuraukset, kun aiheuttajat jättävät heidät ikeen alle ja itse korjaavat luunsa.
*
Mikä oli johtajain vaikutus?
Tämänlainen liike tietysti syntyy monenmoisista syistä: luokkavastakohdat, sota, sielullinen tartunta, utopistiset haaveet, epäkohdat y.m. Mutta varmaankin on olemassa myös suuri joukko persoonallista vaikutusta. Olisi niin ollen valaisevaa voida luoda silmäys johtavien henkilöiden luonteihin, mitkä vaikuttimet heitä johtavat, millaisia miehiä he ovat: heidän luonteensa, vallanhimonsa, älynsä, tempperamenttinsa; missä väleissä he ovat keskenään, mitä vehkeilyjä heillä on ollut kulissien takana, missä määrin tässä taistelevat Manner ja Valpas, Tokoi ja joku muu j.n.e. Kenen tai keiden heikäläisten henki tässä enin vaikuttaa. Millä kannalla lie esim. Valpas? Häntä ei taaskaan näy missään. Kiihoittaako hän vai pidättää? Kuinka tämä kettu lopulta vetänee häntänsä saksista? Onko hän jo tehnyt tehtävänsä vai vieläkö hän nousee harjalle, kun toinen aalto nousee? Pitäisi päästä kosketukseen jonkun heikäläisen psykoloogin kanssa saadakseen materiaalia. Ne ovat kaikessa tapauksessa kirjallisesti katsoen intressantteja miehiä. Sitä ovat muuten pahantekijätkin.
*
Edullinen asemamme.
Taistelu, joka nyt on alkanut, tulee olemaan meille erittäin kiitollinen siihen nähden, missä asemassa me seisomme. Se on vanha ja tuttu. Vastassa on väkivalta kaikkein räikeimmässä ja häikäilemättömimmässä muodossaan. Me taistelemme kansanvallan ja kansan itsemääräämisoikeuden puolesta ja pyrimme "rauhaan ilman aluevaltauksia ja sotakorvauksia", tahdomme vain antaa kansalle, koko kansalle, minkä yksi sen luokka siltä riisti. Tämä taistelu ei siis ole luokkataistelua, vaan vapaustaistelua. Me tahdomme vapauttaa maamme Venäjästä.
Heidän aatteellinen asemansa, köyhälistön tilan parantaminen, on kyllä luja sekin, mutta vain näennäisesti; sitä heikontaa jokainen reformialote, joka meidän puolelta jo oli tehty ja joka todistettavasti olisi tullut tehdyksi ilman tätä keinoa. Muuta etua heillä ei ole. Mutta monta epäetua: he rikkoivat oman aatteensa kansan oikeudesta kokonaisuudessaan päättää kohtaloistaan. He turvasivat Venäjään. Heidän täytyy tunnustaa väkivallan oikeutus. Sitten se suunnaton määrä käytöllisiä vaikeuksia, jotka kohtaavat heitä joka askelella, jo repimistyössäkin, mutta vielä tuhat kertaa enemmän rakentamistyössä. Heidän oma puolueensa ei tyydy repimiseen. Kansa m.m. tahtoo leipää ja nyt se on heidän hankittava. Meiltä voidaan ottaa, mikä meillä sitä vielä mahdollisesti on, mutta meitä ei voida pakottaa sitä heille luomaan. Ja vaikka pakotettaisiinkin, ei sitä tietä kuitenkaan saataisi mitään aikaan. Ei vanki ja orja voi tehdä luovaa työtä.
Taistelun lopullisesta päättymisestä ei voi olla muuta kuin yksi mieli, vaikka me aseellisesti joutuisimmekin tappiolle ja vihollinen miehittäisi koko meidän maamme.
*