Antti Mikkola murhattu.
Valtiopäivämies Antti Mikkola on murhattu. Ei tiedetä enempää siitä, kuinka se on tapahtunut, kuin että kai vartijat nähtävästi ovat ampuneet hänet ilman tutkintoa ja tuomiota. Toisaalta kerrotaan, että häntä olisi tutkittu Smolnassa ja sitten ammuttu, ei takaa niinkuin on ollut tavallista, vaan edestäpäin otsaan. Mikkolan veri tulee huutamaan verta eikä mikään sovittelu enää ole onnistuva. Tulee mieleeni Hilja Pärssisen huudahdus eduskunnassa, että Turun ryöstöt olivat Mikkolan toimeenpanemat. Mielettömät sen uskoivat ja "kostivat", — Ei nyt ole epäilystäkään siitä, ettei asevelvollisuutta pantaisi toimeen tässä maassa. Sen vastustajat ovat sen siihen ajaneet.
*
Kaupungilla ammutaan.
Klo 10 illalla, juuri kuin olin kirjoittanut puhtaaksi ylläolevan esitykseni rauhan ehdoista, alkoi kuin vastaukseksi siihen kuulua kiihkeää ammuntaa kaupungilta. Soitettiin pariin paikkaan Erottajan varrella ja saatiin kuulla, että punakaartilaiset vimmatusti ampuvat Ruotsalaista teatteria, tehden "taktillisia" liikkeitä lumikinosten takaa.
*
"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen."
Otan tähän kokonaisuudessaan näin kuuluvan "Työmiehen" kirjoituksen:
"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen":
'Työväen jalo taistelu tarkottaa yhteiskunnan uudistamista sellaiseksi, että siinä olisi hyvä elää jokaisen, joka tahtoo tehdä rehellistä työtä. Mutta tuolla taistelulla on vihollisia, työnriistosta eläviä ja kun työväen taistelu paisuu vallankumousliikkeeksi, joutuvat sen viholliset ihan raivoon. Silloin he joko itse tekevät tai palkkaavat toisia, usein ymmärtämättömiä tai rappeutuneita joukkoja, tekemään sellaisia tekoja, jotka aikaansaavat yhteiskunnalliseen elämään turmiollisia häiriöitä sekä ovat vallankumoukselle vahingoksi ja vaaraksi. Tuollaiset teot kuohuttavat tietysti kumoustaisteluun nousseen kansan mieliä, ja kun sellaisten tekijät joutuvat kiinni, voi seurata välittömiä kostotekoja. Korpilain käytäntöön ottaminen tuottaisi kuitenkin vallankumoukselle mitä vakavimpia häiriöitä. Kun kosto pelkkien epäluulojen perusteella saattaisi kohdistua viattomaankin, herättäisi se kansan keskuudessa epävarmuuden tunnetta sekä sellaisia käsityksiä, että vallankumous ei kykene tekemään oikeutta. Ilman järjestettyä tutkintomenetelmää ei myöskään voida tarkoin todeta rikoksen todellista luonnetta, ei sen merkitystä vallankumoukselle eikä harkita, millaisia toimenpiteitä on tarpeen. Voisi sattua, että pienestä, tietämättömyydestä tai ymmärtämättömyydestä tehdystä rikkomuksesta seuraisi ankara rangaistus, kun taas vahingollisemman teon tekijä voisi päästä vähällä. Henkilöjä, joista ei asiallisesti enää voisi olla vallankumoukselle vauriota, ehkä pidettäisiin vangittuina ja vaaralliset vehkeilijät kuljeksisivat vapaina. Vieläpä saisi yksityinen kostonpyyntökin tilaisuuksia väärillä ilmiannoilla johtaa vihastuneen kansan mieliä harhaan. Syntyisi yleisen turvattomuuden tunne ja hävitettäisi monen kansalaisen luottamus vallankumouksen oikeudellisuuteen.
Niin ei saa tapahtua. Vallankumouksen kilpeä ei saa sallia kenenkään yksilön tai väkijoukon tahrata välittömillä kostoteoilla eikä korpilain mukaisilla menettelytavoilla. Järjestys ja johdonmukaisuus on vallitseva kumouksellisessa oikeudenkäytössä. Se on oleva sellainen, että se herättää kaikessa kansassa sen tunteen, että vallankumous kykenee jakamaan oikeutta, samalla kun se tekee vihollisensa vaarattomiksi. Siksi on viipymättä käytävä luomaan vallankumouksellisia tuomioistuimia. Siihen on sekä oikeutettu että velvollinen vallankumouksellinen, työtä tekevä kansa itse. Tarkan tuntemuksen perusteella valitkoon se tuomarit kumouksen valtaelimien antaman lain mukaan. Hankkikoot nämä kaikkialla maassa kansan kunnioituksen vääjäämättömällä oikeudentunnollaan ja vakavaan harkintaan perustuvilla tuomioillaan. Periaatteena olkoon: