"Nykyiseen perin vaaralliseen ja onnettomuuksia uhkaavaan tilaan ei kuitenkaan ole Suomen varsinainen kansa syypää. Suomen työväestö on koettanut estää sen syntymistä."
"Venäjän nykyinen hallitusvalta käsittänee oikein Suomen sisäiset asiat ja Suomen tasavallan aseman eikä siis tulle julistamaan virallisesti sotaa Suomea vastaan. Mutta siitä huolimatta voi se käyttää joukkojaan niitä suomalaisia joukkoja vastaan, jotka ovat jo alkaneet pakollisen aseiden riistämisen venäläisiltä, siis alkanut suorat sotatoimet venäläistä sotaväkeä vastaan. Jos Venäjä ryhtyy tuohon toimeen tarmolla ja jos porvaristomme ei saa apua muiden valtioiden anastajaryhmiltä, niin voi sen tila käydä tukalaksi."
"Eikö sillä olisi mahdollisuutta perääntyä? Vakuudeksi siitä, etteivät ne enää tekisi kansaa ja tasavaltaamme vaaraan saattavia tekoja, tulisi porvariskaartien luovuttaa myös muut sota-aseensa ja sotimisvehkeensä. Heidän nykyiset käskijänsä — ylinnä ehkä entiset senaattorit, kenraalit, valtioneuvokset ja pankkiherrat — eivät arvatenkaan suostu siihen, mutta porvariston monien muiden ainesten tulisi tehdä kaikkensa välttääkseen sodan leimahtamista suureksi venäläisen sotaväen kanssa Suomen rajain sisällä. Yhdenkin venäläisen sotilaan murhaaminen täällä voi olla vastedeskin vahingoksi Suomelle. Sellaista murhaa voidaan näette käyttää vielä pitkien aikojen kuluttua kiihottimena Venäjällä Suomea vastaan tämän takaisin valloittamiseksi. Ja tätä valloitusta voi haluta jo ensimmäinen porvarishallitus, mikä Venäjälle ehkä tulee."
Olen jäljentänyt kirjoituksen melkein kokonaisuudessaan. Se on asiakirja, jota katalampaa tuskin minkään maan historiassa lienee tavattavana. Se on suomalaista mieltä siihen määrin pöyristyttävä, niin ilettävä, niin petturillinen, niin tympäisevä, että siihen on vaikea edes polemisesti puuttua. Siihen on koottuna kaikki ilkeys, kierous, tekopyhyys ja valheellisuus, minkä meikäläinen sosialistinen sanomalehtimies saa aivoistaan irtaumaan. On käsittämätöntä, että kansalaissodankaan aikana sellainen on ollut mahdollista.
Kirjoittajalle ei merkitse mitään se hirmuvalta, jota täällä sodan aikana harjoitettiin koko venäläisen sotaväen puolelta. Sehän otti, pakkoluovutti, mitä tahtoi. Se antoi tukeaan kaikille rosvouksille ja ryöstöille ja epäjärjestyksille, joita täällä viime kesän kuluessa pantiin toimeen. Se vapautti vangitut, esti tutkinnot ja tuomioiden täytäntöön panot. Mahdollisesti osa koetti ylläpitää kuria, mutta ei voinut.
Niistä olisi pitänyt vaieta, niistä ei olisi saanut lausua paheksumisen sanaakaan, jottei heitä ärsytettäisi.
Meidän ei olisi ollut lupa asestautua, ei keräytyä yhteen kotejamme puolustamaan. Oli aivan luonnollista, että venäläisten piti saada tuntea siitä suuttumusta, jos me sen tekisimme. Kirjoittajan mielestä on perin ymmärrettävää ja oikeutettua, että venäläiset ryhtyivät kotitarkastuksiin etsiäkseen meiltä aseita, jotka eivät olleet hankitut rauhallisia venäläisiä vastaan, vaan niitä vastaan, jotka toimeenpanivat ja tukivat noita ryöstöjä. Ja kai on hänestä ymmärrettävää sekin, että kun aseita ei saatu, otettiin kaikenlaista muuta ja pidätettiin se. Tietäähän tässä maassa jokamies, että venäläisten ase-etsimiset eivät olleet muuta kuin tekosyitä päästä porvarillisen omaisuuden kimppuun.
Heitä vastaan varustautumisen, hengen ja omaisuuden turvaamisen leimaa kirjoittaja sotakannalle asettumiseksi koko Venäjää vastaan. Hän paheksuu sitä, se on hänestä isänmaallisesti miltei rikollinen teko. Se on "ärsyttämistä", "katalaa peliä". Kirjoittaja itse salaisesti yllyttää Venäjän "mahtavaa tasavaltaa" kostotoimenpiteihin. Kostotoimenpiteihin — mistä? Siitä, että me täällä emme lopulta voineet muuta kuin itse puolustaa itseämme. Venäjä on kyllä vielä niin voimakas, että se meistä suoriutuu. Venäjää melkein yllytetään tähän, käymään käsiksi Suomeen.
Suomeenko? Eihän Suomeen. Täällä on niitäkin, jotka eivät ole tahtoneet asettua sotakannalle Venäjää vastaan. Porvarillinen hallitus on sen tehnyt, mutta ei työväen tasavalta. Se ei ole antanut aihetta sodan julistamiseen. Vaikka Venäjän kosto kohtaisikin porvarillista Suomea, älköön se kuitenkaan kohdatko työväen Suomea. Siis suora kehoitus käymään toisen kimppuun, mutta säästämään toista. Kirjoitus on siis suoranainen yllytys hyökkäämään porvariston kimppuun ja käyttämään aiheena siihen sitä, että porvaristo ryhtyi toimiin puolustautuakseen viimeisessä tingassa aseidenkin avulla. Sentähden, että me tahdoimme suojella koko kansan omaisuutta, estää polttamasta ja hävittämästä sitä, mikä oli yhteistä porvarille ja sosialisteille, tämä sosialisti luovuttaa meidät venäläiselle.
Nähtävästi eivät vallankumouksen tielle lähteneet luota siihen, että saisivat venäläiset mukaansa auttamaan heitä heidän "aatteensa" ja "asiansa" vuoksi. Pelkäävät ehkä, että ryssäkin ymmärtää, mikä ero on venäläisen tsaarivallan ja virkamiesvallan kukistamisen ja meikäläisen kansanvallan ja eduskunnan ja sen asettaman hallituksen kukistamisen välillä; ettei se tahdo olla siinä mukana; että veljeys siinä kohden voi pettää. On siis yllytettävä toveria mukaan häntä muka persoonallisesti kohdanneen vääryyden ja loukkauksen vuoksi, ja Venäjää kohdanneen solvauksen vuoksi. Ja sen kiittämättömyyden vuoksi, jota me osoitamme heille, Suomen riippumattomuuden luojille.