Vankeja surmattu.
Heti tämän mahtipontisen julistuksen jälkeen myönnetään "Työmiehessä", että punakaartin eräät jäsenet ovat surmanneet eräitä vankejaan. Missä? Sitä ei sanota. Surmattu on — jossain — "sen jälkeen kuin lahtarit olivat ensin aseista riisumiaan punakaartilaisia surmanneet." Tietysti.
*
"Lakkoileville virkamiehille kielletään maksamasta palkkoja" ("Työmies"). Olisi hauska tietää, onko kukaan mennyt palkkojaan perimäänkään.
*
"Työmies" tietää, että lahtarit viime yönä "entiseen tapaansa" ovat harjoittaneet sala-ampumista keskikaupungilla talojen ikkunoista punakaartilaisia vartiomiehiä kohden. "Miten paljon he näillä salahyökkäyksillään ovat saaneet aikaan vahinkoa, ei ole täyttä varmuutta." — On siitä sen verran varmuutta, että tähän päivään asti ei Helsingissä ole ammuttu ainoatakaan lahtarilaukausta.
*
Ei sääliä, ei oikeudentuntoa.
Enin sääli on minulla niitä miehiä, jotka saivat ottaa vastaan ja persoonallisesti, maan paossa, karkoitettuina ja vankiloissa kestää Bobrikoffin ja Seynin ajan iskut. Nyt heidän luonaan taas pidetään kotitarkastuksia, heitä vangitaan, heidän henkeäänkin uhataan, jota sentään ei silloin uhattu. Mahdollisesti heidät vielä ammutaankin. Mitä he miettinevätkään. Ovat jo useat vanhoja, harmaapäitä. Luulisi vallankaappaajissa olevan edes sen verran ritarillisuutta, että jättävät nämä sotavanhukset rauhaan. Heikäläisillä demokraateilla ei koskaan ole ollut sääliä, ei oikeudentuntoa, heidän persoonallinen vihamies on jokainen, joka ei omaksu sen viimeistä päätöstä, ei hyväksy sen viimeistä tekoa ja päähänpistoa.
*