Minä en toistaiseksi usko, että yhtään mitään kaikesta tästä on valkoisella taholla tapahtunut. Mutta minä uskon, että jos tätä punaiselta taholta ei vielä olekaan tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan ja että "Työmies" tieten tahtoen siihen yllyttää. Sillä tämä kirjoitus ("Raakalaiset") "Työmiehen" tänpäiväisessä n:ossa päättyy seuraavaan uhkaukseen:

"Tähän mennessä punakaartilaiset eivät ole loukanneet aseettomien porvarien ja vielä vähemmin heidän naistensa ja lastensa turvallisuutta. Mutta mikä saattaa olla seurauksena, jos edelleen toiselta puolen moisia kauheita tekoja harjoitetaan? Sillä mikään esimerkki ei ole herkempi tarttumaan kuin verikosto. Parempi olisi siis porvarien luopua julmuuksistaan ja kostomurhistaan ajoissa, ennenkuin se on myöhäistä. Jukka —la."

Kuka lienee tämä "Jukka —la"; mutta ennenkuin tämä taistelu on lopussa, on hänen omallatunnollaan oleva monta hirmutekoa. Hänellä ja sen lehden päätoimittajalla, jossa tällaista yllytystä harjoitetaan.

*

Mitä he ovat saavuttaneet.

Kun tämä sota puhkesi, kysyimme jokainen, mitä varten se oikein oli alotettu ja mitä oli se, jota ilman sitä ei olisi saatu aikaan. Mitkä olivat ne päämäärät, joihin pyrittiin? Ennen sodan alkamista annetaan aina uhkavaatimus ja kun siihen ei suostuta, alkaa paukkua. Mitään ultimatumia ei kuitenkaan annettu, ei hallitukselle eikä eduskunnalle. Vasta sodan puhjettua on vähitellen alettu esittää sen tarkoituksia. Jopa saamme tänään "Työmiehestä" tietää, mitä näistä tarkoituksista on saavutettukin.

Uusi vallankumoushallitus on 1) toteuttanut torpparivapautuksen; 2) poistanut kuolemanrangaistuksen; 3) alottanut kirkon eron valtiosta lakkauttamalla papinmaksut; 4) antanut koululle ja opetuslaitoksille oikeuden jo heti alkamaan opetustyönsä nykyaikaisen tieteen hengessä (s.o. poistanut uskonnon opetuksen kouluista); 5) tulisella kiireellä ryhtynyt valmistamaan lakeja, joiden tarkoituksena on kansan aineellisen ja henkisen tason kohottaminen; 6) hyvällä menestyksellä ilmoittanut ryhtyvänsä toteuttamaan Suomen ja Venäjän välistä pesäeroa, ja 7) ilmoittanut aikeenaan olevan saada maamme kehityksen vaurastumiselle niin tärkeän valtamerisatama-alueen.

Näitä saavutuksia varten siis täyttyi lähteä "luokkasodan veriselle tielle". Niissä ei ole mitään paitse saavutukset 3) ja 4), jotka ehkä olisivat kohdanneet vastustusta porvarilliselta taholta, vastustusta kyllä, mutta tuskinpa lopulta kuitenkaan aseellista. Kaikki muut kohdat ovat jo aikoja sitten kuuluneet porvarillistenkin ohjelmaan, jopa valtamerisatamankin saaminen. Onhan tässä kaiken aikaa meidänkin taholtamme "alotettu", "ryhdytty" ja "ilmoiteltu" ja "aiottu" ja touhuttu ja olisi varmaan voitu touhuta edelleenkin, ainakin yhtä suurella menestyksellä kuin vallankumoushallitus.

Näyttää kuin alkaisi loppujen lopun paholainen jo maalautua vallankumouksen seinälle. "Mitä seuraa, jos porvaristo voittaa, jos se saa työväestön tuhotuksi?" kysyy "Työmies" samassa kirjoituksessa ja vastaa: "Taantumus, musta ja pitkä taantumus. Porvariluokka on silloin iskevä kyntensä entistä syvemmälle työläiseen. Saattaa mennä vuosikymmeniä, ennenkuin Suomen työväenluokka pääsee jalkeille siitä orjuuden ja riiston tilasta, johon se syöstään."

*