Eteenpäin!
Jokainen harha-askelkin taapäin on nyt askel orjuutta ja kuolemaa kohti. — Pieninkin epäilys on jo askel armotonta tuomaripyöveliä kohti. Köyhälistön aseistuneiden rivien yllä vaakkuvat yön mustat korpit.
Eteenpäin!
Pois kyselyt, pois kaikki. Korvat ovat nyt tukitut, sillä orjuuttajan korva on muulloinkin kiveä orjansa äänelle. Jalka yhä lujemmin taistelupaikan maaperään, sillä ainoastaan orjansa miekan ääntä kuulee orjuuttajan korva. Takana on ainoastaan vapauden hauta. Vapaus on edessä. Sitä kohti.
Eteenpäin!
— — —
Eteenpäin! Sun luo, vapaus, sun luo!
Kaikki muut käskyt ovat meille kuolleet. Kaikki muut äänet maailmassa ovat meille haudatut. — — — Takanamme odottavat meitä orjuuttajiemme kahleet. Siellä istuvat julmat tuomarit, verimaljat valmiina kädessä. Vain sinun luonasi on meillä elämä ja maailma luvassa. Yhä päättävämmin siis:
Eteenpäin!
Yhä tiheämmin riviin eteenpäin! Koko maailman köyhälistö katsoo tänne, odottaa. Ei väsymystä. Sortaja on kutsunut aseet olallemme. Yhä lujemmin siis käsi niihin kiinni, siksi kunnes suureen päämääräämme on päästy! Näkymättöminäkin täytyy niiden voida tehdä näkyviä tekoja. Ahtaimpiinkin soppiin pakoitettuna täytyy niiden jaksaa tehoita halki maan, laajoille aloille. Valittavana ei ole muuta kuin joko riistäjien säätämä orjuus ja kuolema, tai sitten niillä aseilla ja verellä ostettu vapaus ja elämä. Ei siis ole myös mitään muuta käskyä, ei muuta tunnussanaa kuin raudanluja: