Saksa auttaa meitä varmasti.
Se on tämän päivän suuri uutinen. Sen Venäjälle panemien rauhanehtojen 4:s kohta kuuluu:
"Venäjän on solmittava pikainen rauha Ukrainan tasavallan kanssa. Ukraina ja Suomi ovat mitä pikimmin puhdistettavat venäläisestä sotaväestä ja punakaartista."
*
Valtiosääntö.
Kansanvaltuuskunnan ehdotus Suomen valtiosäännöksi, josta äsken otin maistiaisia Mannerin puheen mukaan, on nyt ilmestynyt pykäliin pantuna. Niitä on kaikkiaan 83. Tavallaan se on sympaatinen tekele, sillä se on mitä peittelemättömin luokkaperustuslaki, jossa ei edes koetetakaan tehdä oikeutta muille kansanluokille kuin työväenluokalle. Se on köyhälistön rehellinen vallananastus- ja itsevaltiuslaki, sen täydellisen ylivallan kaappaus, pantuna pykäliin sen tilanteen ainaiseksi pysyttämiseksi, joka tällä haavaa on olemassa.
Se on siinä naivisuudessaan voittamaton, vastustamaton. Se tuotti minulle jo ensi-lukemisessani vilpitöntä huvia ja hauskuutta, jonka uudistamistakaan en henno kieltää itseltäni selostamalla sen parhaita paikkoja. Tulen luultavasti usein lueskelemaan sitä virkistyksekseni.
Monen muun tavallisen, jokapäiväisen vapauden (sanan-, kokoontumis-, uskonnon-) ohella, joita vapauksia tapaa kaikissa paremmissa uudenaikaisemmissa perustuslaeissa, on tähän perustuslakiin otettu nimenomainen säännös myöskin lakkovapaudesta. Se on laajennettu niin suureksi, että lakkoa vastaan on mahdoton ryhtyä minkäänlaisiin ehkäisytoimenpiteisiin, muodostuipa se melkein millaiseksi tahansa, sillä julkisen vallan ase- ja järjestysvoiman ei ole sallittu millään tavoin sekaantua työriitaisuuksiin. Työväelle on perustuslaissa myönnetty oikeus (sanoisinpa melkein: annettu kehoitus) kehoittaa (toisin sanoen: kiihoittaa) työstä luopumiseen; sen täytyy saada asettaa lakkovahteja, sillä on oikeus yllyttää vieromaan (s.o. boikottaamaan) lakonalaista liikettä ja sen isännistöä, avustajia ja tavaroitakin. Valtion täytyy siis, pukeutuipa tämä vapaus millaisiin muotoihin tahansa, seisoa ristissä käsin.
Kansaneduskunnasta — joka kansan edustajana käyttää sen korkeinta valtaa, asettaa m.m. ylemmät virkamiehet ja tuomarit ja ratkaisee melkein kaikki asiat sekä pienet että suuret — tulee pysyvä virasto à 200 virkamiestä. Se kokoontuu vuosittain sekä lain määräämänä että määräämättömänä aikana, milloin vain enemmistö sen tarpeellisena pitää, ja lopettaa tai on lopettamatta istuntonsa oman päätöksensä mukaan. Se voi kyllä hajoittaakin itsensä, jos niinkuin tulisi sille päälle. Sen kaikki valiokunnat voivat ja joidenkuiden tuleekin työskennellä valtiopäiväin väliajoillakin. Se on oikea ammattipolitikkojen eläke- ja kasvatuslaitos.
Äänestys on julkinen, kun pöytäkirjaan on merkittävä, mitä ehdotusta mikin äänestäjä kannattaa. Tämä tietysti sitä varten, että edustajiin nähden voitaisiin harjoittaa puoluepakotusta ja riistää heiltä mahdollisuus pienimpäänkin itsenäisen mielipiteen ilmaisuun. Eduskunta valvoo ylintä hallintoa, jota hoitaa sen valitsema Suomen Kansanvaltuuskunta erään valiokuntansa, n.s. valvojavaliokunnan kautta, jonka jäsenten tulee olla läsnä kansanvaltuuskunnan istunnoissa. Niissä istunnoissa on valvojavaliokunnan jäsenellä oikeustehdä muistutus, jos kansan valtuuskunta tekee päätöksen, joka valvojain mielestä poikkeaa siitä, mitä kansaneduskunta asiassa todennäköisesti päättäisi. Se voi siis sanoa senaatilleen milloin tahansa: top! ja jos senaatti ei tottele, vaan pitää oman päänsä, panee se eduskunnan sanomaan: top tykkänään!