Hän ei voi tuskiltaan nukkua öisin. Nytkin hän valvoo. Kumarrun hänen ylitsensä ja kysyn venäjäksi:
"Särkeekö jalkaa paljon."
"Hieman", hän vastaa huoaten.
"Koettakaa nukkua!"
"En voi."
Hieron hänen kipeää jalkaansa.
Hänen rinnastaan nousee helpoituksen huokaus.
Minä sivelen viileällä kädelläni viihdyttäen hänen kuumaa otsaansa. Hän sulkee silmänsä.
"Pitää nukkua", sanon minä hyväillen kuin pienelle lapselle.
"En voi." — — —