"Nämä ovat vain lasten leikkejä, mutta nämä leikkijät varttuvat vielä."
Palmusunnuntaina 24 p:nä maaliskuuta.
Palmut ja punaiset paperiruusut.
"Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlaan, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: 'Hosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas.' Ja saatuaan nuoren aasin, Jeesus istui sen selkään."
Se on osa tämän päivän tekstistä, yksi sen kauniin kirjan kauneimpia, josta se on otettu, voimakkaimpia siitä saamiani vaikutelmia, suuren kärsimysdraaman värikäs alkukohtaus, joka jo lapsena levitti mielikuvitukseni siivet. "Ottivat palmupuiden oksia, ja menivät häntä vastaan ja huusivat: hoosianna!" Oli kuin olisin itse ollut siinä saattueessa mukana, pyrkimässä niin lähelle kuin pääsin toisten lomitse ja kainaloiden alaitse. Ja me menimme lapset hoitajinemme ja kelkkoinemme varhaisena, kirkkaana kevättalviaamuna ulos hankiaiselle, juoksimme ilakoiden yli narskuvien peltojen, pitkin nietostuneita aitovarsia, ohi riihien, yli männikkökankaan metsäniitylle, jossa kasvoi hyötyisä pajukko, täynnä "kissoja", kevään ensimmäisiä kukkia. Siellä laskettiin hyviä mäkiä. Aurinko nousi ja alkoi lämmittää ja imi esiin ja levitti tyyneen ilmaan koivuista ja kuusista urpujen ja havuneulain tuoksua. Ja palataan kotiin, pappilaan, jossa on aamiaispöytä katettu ja isä kirkkoasussa, parta ajettuna ja kaulassa tiukalla valkea liina. Ja oksat asetetaan maljakkoihin kaikkialle huoneihin, saleihin ja kamareihin. Ja me hivelemme pienin sormin silkkinukkaisia nuppuja ja hyväilemme niillä omia ja toistemme huulia. Nypimme niitä irtikin ja leikimme, että ne ovat lampaita.
Ja koulussa vähän vanhemmalla iällä on tähän päivään kiinnitetty muistoja kävelyistä toverien ja tyttöjen kanssa kimmeltävien hankien yli Kallaveden saariin, jonne toisia nuorukais- ja neitoparvia menee ja toisia tulee, kaikilla käsissään ja hatuissa ja rinnoissa pajupalmukimput, sydämessä "onnen" ensi aavistuksia. Taustana tummahko Puijo ja sitä vastaan valkoinen kirkontorni ja tyyneen ilmaan kohoilevat savupatsaat.
*
Tulen juuri aamukävelyltä. Näin tyttöjä koristettuina tänäisen juhlan kunniaksi punaisilla paperiruusuilla. — Ne, jotka eivät tahdo olla missään tekemisissä kirkon ja sen juhlien kanssa, kuitenkin koristautuvat sen juhlaan, tehden sen omakseen omalla tavallaan. Rauhan symboolin sijasta sodan punainen. Vastalause vanhaa traditsiota vastaan. Pois sinä, minä sijaan! Niinkuin valloittajakirkko ennen pakanoita käännyttäessään sijoitti omat juhlansa heidän juhliensa päiviksi, niin nyt nämä pakanat vuorostaan. Olisi hauska tietää, tapahtuuko se tarkoituksellisesti, taktillisesti, vaiko vain naivisti tyttöjen puolelta. Ovat kerta kaikkiaan tottuneet koristeleimaan tänä päivänä ja valitsevat puolueensa värin, veriruusun, jolla muuten kylläkin, koristelijain hattaramaisuudesta huolimatta, saattaa olla hyvinkin syvästi aatteellinen merkitys.
*
Maailman suurin vallankumous ja sen pienin.