Maanantama 1 p:nä huhtikuuta.
Jos Saksa ei voittaisi —?
Tulemme olemaan kokonaan kytketyt Saksaan. Jos autamme Saksan vallan laajentamista (Ahvenanmaa, Suursaaren laivastoasema, toinen Helgolanti, sotasatama Jäämeren rannalle), joudumme sen kanssa Englantia, Ranskaa ja Amerikkaa vastaan, ja myös Venäjää vastaan, sekä nyt että varsinkin silloin, jos siellä vastavallankumous voittaa ja sen liitto länsivaltain kanssa pysyy. Ellei Saksa voi auttaa meitä ajan pitkään, tai se ei voi sanella rauhanehtoja — kuinka sitten selviämme Venäjästä? Onhan meillä nyt valttikuningas kädessämme, mutta kuningasta korkeampi kortti on ässä, joka voi kaataa koko pakan, tai oikeastaan äksä = suuri tuntematon.
*
Olenhan ollut näinä aikoina yhdessä monenlaisten ihmisten kanssa, mutta en ole tavannut montakaan, jonka kanssa voisi keskustella asiallisesti ja intohimottomasti, niinkuin historiallisesta asiasta. Ei kenelläkään ole puolueettomuutta eikä myöskään mielikuvitusta. Joka paikassa kohtaa minua fraasit, kliseet, pintapuolisuus ja mataluus. Ihmiset ovat kaikesta selvillä, mutta lyhytnäköisesti. Niin tietysti minäkin, mutta sen vuoksi etsin niitä, jotka ovat viisaampia ja kaukonäköisempiä kuin minä.
Lienenkö koskaan elänyt niin intensiivistä sisäistä elämää, penkonut itseäni niin perinpohjin, nähnyt kaikki niin lahjomattomasti, ottanut itseni niin operatiivisesti. Luulin, että elämäni ja kehitykseni jo oli valmis. Nyt se vasta oikein alkaneekin, s.o. voisi alkaa, jos olisi minussa alkajaa. Mutta luultavasti solahdan vanhaan slentriaaniin, sillä minussa on samalla vastustamaton nirvanaanvaipumis-halu, halu päästä rauhaan. Tulee välistä huikaiseva ikävä, en tiedä mitä. Vihaan, inhoan tätä maailmaa ja varsinkin tätä kansaa sen kaikkia kerroksia myöten. Jos tähän lisäisin, niinkuin tavallisesti lisätään: mutta minä rakastan sitä kuitenkin, niin olettelisin.
Tiistaina 2 p:nä huhtikuuta.
Tokoi vertaa itseänsä Kristukseen.
Tokoi on pitänyt monta suurta puhetta, joskus hyviäkin, niinkuin sen suuren viimekesäisen vapauspuheensa, jonka jälkeen hän oli miltei kansallissankari porvarienkin keskuudessa — muutaman hetken. Hän oli profeetta, mutta väärä, niitä kaikkein väärimpiä ja kieroimpia. Nyt hän on taas pitänyt puheen, saarnan, jonka teksti on otettu raamatusta. Minulla on hämärä aavistus siitä, että tämä hänen puheensa on hänen viimeisensä tässä maassa. Tampere, joka niin monta kertaa on valloitettu, lienee nyt todella valloitettu, viimeisen kerran ja lopullisesti. Kaikesta päättäen ei enää ole aikaa puheiden pitoon, Karkoittajan askeleet kuuluvat jo kujalla, maa tömisee hänen jalkojensa alla.
Ja jopa totisesti on aika ajaa rienaaja temppelistä. Sillä Tokoi rienaa.