*
Kaarti sijoitetaan kasarmeihin.
Punakaartilaisjoukot ovat tähän asti nähtävästi asuskelleet kukin kotonaan, koska nyt käsketään, että heidät tästä lähin tullaan sijoittamaan kasarmeihin. Piileskelyä, haluttomuutta ja niskoittelua on kai ollut, koska semmoisesta uhataan saattaa säälimättä sotaoikeuteen ei ainoastaan yksityisiä, vaan myöskin — joukkoja. Tänään kuletettiin Esplanadin poikki suurta joukkoa työläisiä, aseistettujen toverien edessä kaartin kasarmille päin.
Keskiviikkona 3 p:nä huhtikuuta.
Sirolan viimeinen puhe.
Sirolakin on pitänyt pitkänäperjantaina puheen kansallisteatterissa. Se on sen päivän pituinenkin. Sen lyhykäinen sisältö on tämä: Porvaristo tahtoi täällä harvainvaltaa ja militarismia. Sitä varten se heitti kansamme sekä sisälliseen sotaan että suurpoliittisiin seikkailuihin, toivoen Saksan avulla saavuttavansa tarkoituksensa. Täällä aiottiin panna toimeen pakonalainen asevelvollisuus, jonka määränä oli taistella Suomen porvariston ja nähtävästi joidenkin suurimperialististen etujen puolesta vierailla tantereilla. Saksa tulee käyttämään Suomen poikiakin valloitustarkoitustensa hyväksi. Tätä kaikkea vastaan Suomen köyhälistö on noussut pyhään sotaan Suomen kansan vapauden ja kansojen rauhan ja maailman työläisten oikeuden puolesta. Jos Suomen kansan on suursodan Molokille uhrinsa kannettava, niin kantakoon se ne siinä mielessä, että syöstään istuimeltaan koko militarismin ihmisiä ahmiva, verta juova peto.
Kun Sirolan puheen koko rakennus seisoo sen vanhan valheellisen väitteen pohjalla, että Suomen porvaristo aloitti sodan ja sitä tahtoi, romahtaa se siihen. Olen siitä oikeastaan maininnut heittääkseni tällekin suurpuhujalle hyvästini, niinkauan kuin hän vielä on näköpiirissäni. Sillä kai hänkin on pian tiessään. Heiluttaessani kylmää kättä, sanon sentään vielä, että Sirolan puhe on muodollisesti hyvin koottu ja taitavasti dialektinen. Hän muovailee hyvin sekaisen savensa.
*
Sirola jääkäreistä.
Sirolan puheessa oli minulle jotain uuttakin — en tiedä sitten, kuinka totta se on — mitä hän kertoo kohtauksestaan joidenkuiden jääkärien kanssa. Jotkut heistä olivat viime kesänä Tukholmassa tiedustelleet häneltä, vieläkö heitä Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomen vapautukseksi tarvitaan. "Vastasin, ettei ole sosialidemokraatien asia antaa heille ohjeita, kun emme ole olleet heitä Saksaan lähettämässäkään, mutta — viittasin — että jos kova kaledinilais-kornilovilainen taantumus Suomea uhkaisi, niin voisi heidän sotataidostaan olla hyötyä — mikäli sitten tahtoisivat kansanvallan puolesta tapella. — Nuo poikaset vakuuttivat, että heidän joukossaan on huomattavasti sosialisteja ja on heillä useimmillakin sympatioja sosialismia kohtaan. Osoitin heille, että sellaiset 'sympatiat' ovat sitä kaikkein huokeinta rihkamaa, mitä maailman markkinoilla liikkuu, ja todistin, että vielä tullaan Suomessa käymään porvariston ja köyhälistön kesken ankaria taisteluita maamme itsenäisyyden sisällyksestä. Silloin nähtäisiin, ovatko he kansanvallan vaiko herrasvallan puolella."