*
Kuninkaan apua.
Saksan ja Suomen välinen rauhansopimus on "Työmiehelle" tietenkin "gefundenes Fressen". Se on saanut siitä lähetiltään Tukholmasta tiedonannon, jonka mukaan sopimus sisältää m.m. sen, että molempien maiden alamaiset saavat nauttia samoja oikeuksia kuin oman maan kansalaiset. Vaikka ilmeisesti on kysymys ainoastaan taloudellisista oikeuksista ja vaikka "Työmies" itsekin arvelee mahdollisesti niin olevan, olettaa se kuitenkin, että on kysymys myöskin valtiollisten oikeuksien myöntämisestä ja kirjoittaa sen johdosta suurella sirolamaisella paatoksella Suomen riippumattomuuden menettämisestä. Lehti ei ole tietävinäänkään, että siinä sopimuksessa, jonka kansankavalluskunta juuri ikään teki venäläisten kanssa, näille myönnetään täydet valtiolliset oikeudet.
Saksalais-suomalaisen sopimuksen ohella pitäisi myöskin olla olemassa joku "lisäpöytäkirja". Mitä tämä sisältää, sitä "Työmies" ei tiedä, mutta arvelee mahdolliseksi, että se ehkä sisältää "jonkin saksalaisen prinssin asettamisen Suomen kuninkaaksi." — Olisiko lehti ehkä saanut tuntua virtauksista, joita täällä kyllä liikuskelee siihen suuntaan, että meidän olisi Saksasta muun avun lisäksi saatava kuninkaan apuakin?
*
Uhataan pärttylinyöllä.
Meitä nähtävästi tällä hetkellä, punaisen vallan lopun lähestyessä, uhkaa vakava vaara anarkististen ainesten puolelta. Viime yönä ja tänään on kuulunut kaupungilta alinomaista ampumista. Kerrotaan, että ryssät ja punaiset tappelevat keskenään aseista ja muista tavaroista, joita nuo tahtovat viedä ja nämä pidättää. Toisten arvelujen mukaan he vain "juhlivat" vallankumouksensa vuosipäivää.
On myöskin jo kauan kiertänyt huhuja, että anarkistien pääkalloklubi Katajanokalla ryhtyisi käymään täällä porvaristoa vastaan samaa sotaa kuin Venäjälläkin, tappamalla ja ryöstämällä. Näinä päivinä on tilanne siinä suhteessa nähtävästi hyvinkin täpärällä, siitäkin päättäen, mitä porua punaiset itse pitävät siitä. Heidän päällikkönsä (Haapalainen, Wesley, Nyqvist ja Talvio) heittäytyivät miltei polvilleen venäläisten toverien, matruusien ja sotilaiden, eteen, rukoillen heitä muodostamaan "rintamaa anarkismia vastaan". Suuri vaara, anarkian vaara uhkaa! Tämä vaara kasvaa kuin ohdakkeet nisupellossa. Elkää salliko rikollista toimintaa enemmän kuin mekään! On sattunut — valitettava kyllä — tapauksia, jolloin epäjärjestyksen tai erehdysten tähden ovat joutuneet kärsimään myös venäläiset toverit. Mutta elkää niiden tähden antako katkeroittaa mieltänne j.n.e.
Näin ruikuttavat vain ne, joilla ei ole mitään muita keinoja käytettävänään. Punakaartin johto ja Helsingin järjestyslaitos eivät siis kykene torjumaan hävityksen vaaraa ja ylläpitämään järjestystä millään muilla keinoilla kuin pyytämällä anteeksi, että heidän on täytynyt sitä tehdä. Kurjempaa kuvaa niistä kehutuista vallankumouksen suurista saavutuksista tuskin voi antaa, kuin minkä asianomaiset itse antavat.
Tämänpäiväinen "Vapaa Sana" kirjoittaa tämän johdosta: