Jättäisikö hän toiseen kertaan?—Ei hän voi, ei hän tahdo, nyt sen täytyy tapahtua, nyt ovat hänen kiusansa kostettavat!
Hän tarttuu kirveeseensä ja alkaa hakata sillä ratapölkkyä poikki.
Mutta kirves karahtaa kiveen, iskee säkeniä ympärilleen, ja terä on mennyt pilalle.
Juna on jo liikkeessä, sen rumina lähenee lähenemistään.
Hän tarttuu kankeen uudelleen, sysää sen kiskon alle ja heittäytyy ruumiinsa koko painolla sen päälle.
Kisko longistuu maasta, ratapölkky rusahtaa, naula nousee…
Nyt ne eivät pääse hänen käsistään!
Mutta kun hän kerran vielä ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja hän lentää selälleen radalle.
Vimmastuneena karkaa hän ylös, ryntää käsin kiinni ratakiskon kimppuun, repii sitä sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tietämättä enää, mitä tekee…
Veturi viheltää hänen selkänsä takana…