—Ja sen sijaan, että sinä kullekin maksat eri sopiaisrahat, koetan minä houkutella heitä tyytymään siihen, että vietetään tätä iltaa asianomaisen kustannuksella vähän hauskasti…
—Niin, mitenkä tuota—?
—Niin, että minä hankin jonkun, joka laittaa illalliset, sopivat ruokalajit ja sitä paitsi juomia tarpeen mukaan…
—Niin, niin…
—Suostutko siis siihen?
—Niin tuota … vai niin… Ei kai se?… kuinka se…? Minä en ole niissä semmoisissa ollut, mutta tulisiko ne, niinkuin sanotaan, kestit?
—Kestitkö? Se on sitä myöten, miten tahtoo nimittää … no, jaa, kestit! Entä sitten?
—Ei mitään, ei mitään… Ei sitä edeltäpäin taida tietää, kuinka kalliiksi ne…?
—Sitä minä en tiedä, mutta jos säälit muutamia kymmeniä markkoja, niin ann' mennä käräjiin … sama meille on!
—Ei, enhän minä siitä puhukaan, etten minä … ilmanhan minä vain … kyllähän se sopii niin… Joo… Hm!