—En minä nyt.
—Mitä, oletko jättänyt—?
—Luuletko sinä, etten minä voisi, jos tahtoisin?
—Voisit kai…
Se sanottiin vähän ivansekaisesti ääntä venyttämällä, eikä maisteri puhunut siihen mitään. Niin he kulkivat vähän aikaa ääneti.
—Minun täytyy mennä tänne vähäisen, sanoi maisteri ja aikoi kääntyä toiselle kadulle.
—Mitä sinä sinne? Tule nyt, tehdään kierros Esplanaadissa.
—Ei, ei minulla ole tällä kertaa aikaa.
—No, terve sitten.
Ystävä jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista tietä kotiinsa… Ei, ei hän välistä mitenkään viihtynyt tuon miehen seurassa … hänessä oli joskus jotain niin kovasti epämiellyttävää.