—Siellä olit … eikä pitänyt tietämäni … enkä tullut sisään, vaikka jo sen saunan oveakin raotin … mutta kun siellä oli joku lapsi, joka parahti itkemään.
Marjan mielessä välähti ja hän sanoi nopeasti, kiirehtien:
—Se oli muutaman sen talon orjatytön lapsi … minä sitä hoidin, kun sen äiti oli minulle hyvä. Se oli ryöstämällä tuotu taloon.
—Niinkuin sinäkin?
—Niin, kun pitivät sitä pahasti, niin pyrki itkien mukaani lapsineen, kun lähdin. Ota, ota! rukoili.
Marja puhui nopeasti, innostuneesti, tartuttaen sen Juhaan.
—Mikset ottanut?
Silloin Marjalle kihosi vedet silmiin muistellessa, miten Anja häntä lapsen kanssa oli saatellut:
—Jälessäni juoksi, raukka, kangasta pitkin lapsineen.
—Mikset ottanut? kysyi Juha, yhä enemmän liikuttuneena hänkin.