—Emme enää saavuta, kun kerran koskille pääsi. Rajakoski on peninkulmaa pitkä ja ennenkuin päästäisiin lähtemäänkään, on se jo alla, ja siellä kääntyvät vedet kolmeen suuntaan, eikä kukaan tiedä, mitä tietä se on mennyt.
—Seuraamme häntä, kunnes tapaamme, vaikka omaan maahansa.
—Se retki on tehtävä isommilla joukoilla.
Juha ymmärsi itsekin, ettei hän näillä miehillä, jos olisivat lähteneetkin, olisi mihinkään kyennyt.
Miehet juttelivat kuin mitä muuta asiaa tahansa.
—Olisinpa luullut olevan hankalata saada niin iso ihminen väkisin venheeseen.
—Mikäs siinä, sanoi toinen. Kun kerran venheeseen sai, ja miksei olisi saanut vaikka kantamalla, ja potkaisi venheen koskeen, niin aikapa siinä enää pois hypätä. Vei onnekseen ja pitää. Ovat ennenkin pitäneet. Eikä se ole tässä teossa yksin. Siellä vartovat muutkin, vaikka olivat edeltä lähtevinään.
Piika tuli yhä nyyhkien, tuvasta, tarhalle menossa.
—Mitenkä se oikein kävi? kysyi Juha.
—En minä tiedä, voi, en minä osaa…