—Sinun eväitäsi, mies parka, nauran. Eikö sinulla ole muuta kuin tuo…?
Shemeikka ei vastannut, haukkasi vihaisesti palan suuhunsa ja sylki samassa toisen puolen ulos.
—Olisi tässä, jos et vähyyttä katsone, niiasi Marja kiven luota ja nosti keittotuohisen piilostaan.
—Mitä sinulla siinä on?
—Vähän keitettyjä mullosia olisi.
—Mistä sinä olet niitä saanut?
—Sainpahan, mistä sain, kunhan koetat, miltä maistuvat.
Shemeikka otti tuohisen Marjan kädestä, ryyppäsi lientä ja seivästi hämmennystikulla suunsa mullosta täyteen.
—Mutta millä keinolla sinä olet saanut mullosia?
—Löysin hatustasi ongen siiman ja vavan taitoin tuolta rannalta.