—Se on ihmisviisautta, vastasi Paavo nopeasti.
—Aivan oikein, mutta onko se sitten paha se?
—Osaakos vilosohvi sanoa, mistä se kaikki ihmisviisaus on maailmaan tullut?
—Eiköhän se ole Jumalan lahja niinkuin kaikki muukin hyvä tässä maailmassa.
—Vai Jumalan lahja!—Elä, elä, hyvä mies!—Sepä kun onkin perkeleen.
—Vai niin on.
—Ja kaikki, mikä sen päälle rakettu on, on rakettu sille perustukselle perkeleelle.
—Ettekö te sitten ihmisviisautta missään asiassa käytä?
—Piti kerran käyttääkseni, lähteä vieraalta maalta maallista onnea etsimään, vaan pystyyn nosti Jumala sen Puolan tien ja ajoi puolikuolleena kotiin takaisin pettua puremaan, kun minä vieraalle maalle vehnästä viljelemään.
—Melkein niin kävi minullekin, kun piti Ruotsiin muuttamani, mutta se oli oman järkeni harkinta, joka sen asian ratkaisi.