Silloin tulivat Kaarina, Anette ja Hanna salin läpi rientäen heidän luokseen…
—No, nyt me oikein saatiin! puhui Kaarina melkein hengästyneenä. Hän katsahti taakseen ja ympärilleen, ja kun ei nähnyt ketään laamannilaisista:—Nyt me saatiin—meille sanottiin, että kouluaate on pelkkää hassutusta!—ja hän kertoi puoleksi kuiskaten, että laamanska— ja vallesmanska ja kamreerska ja setä ja täti—suo anteeksi, Anette!
—Sano sinä vaan—ja täti Selma myös!
—Niin, mamma myös … kaikki, kaikki! … että on aivan tarpeetonta, aivan mieletöntä opettaa renkejä ja piikoja kirjoittamaan…
—Mutta tarvitsiko teidän mennä siitä täällä puhumaan?
—En tiedä, kuinka niin sattui, kun tuli puhe Snellmanista ja niiden
Kuopion tyttöjen koulusta…
—No niin, ja mitä sitten?
—Että oppi ja sivistys ovat vain haitaksi talonpojan lapsille, että pojista tulee vain puoliherroja ja tytöistä mamseleita…
—Ajatelkaa! Ja sentähden ei saa opettaa heitä kirjoittamaan! sanoi
Hanna.
—Vallesmanska sanoi: »Jos nyt piiat pannaan kouluun, niin täytyy kai rouvien ruveta piioiksi!»