—Niin, niin naurakaa te vaan.
—Posti tuli! huudettiin ja laukku kannettiin sisään.
Naimi riennätti laukun rovastin kamariin, ja ruustinna meni jälestä. Hanna ja Kaarina jäivät istumaan ompelupöydän ääreen. He eivät odottaneet kirjeitä keneltäkään.
—Ei tullut nytkään mitään Robertilta, huokasi ruustinna takaisin tullen, mutta tässä on sinulle, Kaarina, Laurilta.
Kädet helmassa jäi ruustinna avutonna istumaan.
—Saihan mammakin, keneltä se on?
—Tädiltä se vain on.
—Miksei mamma lue?
—Ehdinhän minä sen vielä—mitä Lauri kirjoittaa?
Kaarina luki: