—Ilman vain.
Lauri loi häneen pitkän kysyvän katseen, ja sitten hänen silmänsä rävähtivät. Hän puuhasi vähän aikaa vaatteidensa kanssa, muuttaen kuivaa ylleen. Kun hän oli valmis, oli hänen äänensä melkoista laimeampi ja käytöksensä vähemmin varma.
—Mikä kirja se on, jota luet?
—Raamattu se vain on.
—Vai niin, mitä sinä sitä luet?
—Luenhan vain kerran sitäkin.
Hetken kuluttua Sanoi Lauri:
—Niin, minä tulin todellakin sinua hakemaan. Ruvettaisiin lukemaan yhdessä. En minä osaa mitään yksin. Tuletko?
—En tiedä, ennenkuin mietin.
—No, mieti sitten. Saanko sill'aikaa vähän levähtää tässä—raukaisee niin.