—Oikeutta puolustaa, mutta väärää oikeutta ja väärällä tavalla.
—Väärällä tavalla,—sitä sinä aina…
Lauri heittäytyi takaisin vuoteeseen. Oltiin vaiti pitkän aikaa.
—Vai sinä tutkit raamatuita? Ja sinulla näkyy olevan koko joukko muitakin jumalisia kirjoja…
—Ne ovat isävainajani vanhoja kirjoja.
—Ei sinusta vain tulle pappi?
—Entäpä tulisikin.
—Papiksi taitaisi minunkin pitää ruveta.
—Ei se ole asia, josta tarvitsee pilkaten puhua.
—Eipä ei,—suo anteeksi!—Kuule, se Helander on sentään hyvä mies. Hän on ainoa, joka ei tavalla tai toisella ole pistellyt tai ilkkunut minua. Kun minä silloin, kun olin lyönyt vallesmannia, palasin päissäni kotiin ja uuvuin tiepuoleen, hän otti ohi ajaessaan minut rekeensä ja vei kotiinsa yöksi ja hoiti maata eikä vähimmälläkään tavalla osoittanut mitään halveksimista. Muistatko, kun me otaksuimme, että hän se nyt meitä oikein ilkkuu ja meidän vahingostamme riemuitsee. Oikeastaan se sen juhannussaarna sittenkin oli sangen paikallaan. Minä alan suvaita sitä miestä. Jos mieli olla oikea pappi, täytyy olla samalla pietisti—kaikki tai ei mitään. Olen vertaillut hänen saarnojaan isäukon saarnoihin. Se on paljasta pötyä, mitä ukko puhuu.