Rovasti ei voinut pidättäytyä, vaan virkkoi pilkallisesti:
—Rekryyteiltä puuttuu enää vain univormulakki. Musti nähtävästi jo pelkää nahkaansa. Tuon tuostakin kuuluu koiria taloloista katoilevan. Se on halla hyville koirille tämä herännäisyys. Täytyy kai ruveta pitämään Mustia sisässä öiseen aikaan.
—Kuinka sinä voit, pappa, tuolla lailla? nyyhkytti ruustinna.
—No, kas niin nyt…
—Sen sijaan, että neuvoisit ja ohjaisit Lauria, joka nyt kuitenkin on vain lapsi…
—Kaunis lapsi!
—Siihen voi olla Heddan syytä yhtä paljon kuin hänenkin.
—On hänen asiansa tulla minulle puhumaan eikä minun hänelle.
—Sinä olet nyt hänelle niin tyly ja kylmä.
—No mutta tiedäthän sinä, että minun on vaikea, aivan mahdoton heidän kanssaan tuollaisista asioista puhua.