—Teidän luoksenne oli asiaa. Mutta minun ei taida ainakaan sen asian tähden tarvita tämän edemmäksi ajaa.
—Et vain oikeuteen mananne?
—En manaisi, kun ei olisi pakkoa pantu.
—Niistäkö Ristivaaran seuroista?
—Niistäpä mistä, niistä se nyt on vaino alkanut.
Paavo seisoi maantiellä, lautamies häntä vastapäätä, molemmat hevosiaan ohjista pidellen.
—Ja sinun piti lähteä tämmöistä sanaa tuomaan? Vaan eihän se sinun syysi. Käännähän hevosesi, niin lähdetään meille.
Ei Paavo kuitenkaan vielä lähtenyt, seisoi yhä siinä toinen jalka reessä, toinen maassa.
—Mutta mitähän meinaa vielä esivalta, kun yhä tämmöisiin rupee?
—Kuuluu tulleen itseltään keisarilta käsky.