—Mikä paikka se on? kysyi Kaarina.
—Se on näköala Rajavaaralta.
—Elkää sitä, se on niin liian suurenmoinen, niin kaukainen, se ikäänkuin ei mahdu minun syliini, puhui Naimi.
—Ehkä on herra Hagmanilla avarampi syli kuin sinulla, Naimi, virkkoi
Kaarina.
—Niin, mutta omistakaa kuitenkin tekin tämä tästä kirkon rappusilta.
—En mitään haluaisi mieluummin, mutta tämähän on jo teidän…
—Ei se mitään … saavat sitä muutkin ihailla ja rakastaa.
—Pidetään tätä siis yhteisenä, sanoi Antero.
—Niin pidetään!—Hän nousi ylös ja pyörähti iloisesti kantapäillään.—
Kuka tuolta tulee?
—Helander, sanoi Kaarina.