—Näin, ja hyvin pahaa.
—Mitä se oli?
—Hänestä oli tullut professori—eikä vain professori, vaan yliopiston rehtori, ja hän johti puhetta konsistorissa.
—Bravo! Bravo! Se oli mainiota!
—Erinomaista! Hän johti puhetta konsistorissa—ja venäjäksi.
—Se ei ole totta!—Setä narraa!—
—Setä ei nähnyt semmoista unta.—Kuinka se setä keksii!
Rovasti oli ilmaantunut oveen ja seisoi siinä hetkisen kasvot totisina ja silmät hajallaan muiden nauraessa.
—Tahdotko, että lähetän sinulle kahvia? kysyi ruustinna osaaottavasti.
—En, en tahdo,—sanoi rovasti ja meni.