LALLI.
Oi kovan onnen lasta! Oi päivää synkeätä! — Sanomata — saastaista!
KERTTU.
Elä siitä synkisty. Minua taivaan armo…
LALLI.
Taivaan armo! —
KERTTU. Myös sinuakin voipi kohdata se armo, jos vaan katuvaisella sä sydämellä vastaanotat sen. Voi, mikä ilon-ilo olis' mulle, jos sinä kristinuskoon kääntyisit! Ei ole onnea, ei autuutta, ei iloa, ei rauhaa, toivoa sen opin ulkopuolia! — Kuitenkin ma olen liian halpa sitä julistamaan. Mut on hurskas mies ja piispa — hän voipi nämä kaikki selittää sinulle ihanasti! Menkäämme hänen luoksensa! Rientäkäämme! Lalli, kuule, uuteen armon elämään hän sinut johdattaa! Luovu! Voi, luovu synkeästä uskostas' ja tunnusta se Jumala, joll' yksin ompi valta Jumalan… Niin kaikki taasen hyväks muuttuu, uudesti koittaa onnen kuutamo ja lemmen päivä meille, samassa kun este, joka meidät erottaa, on kumottu!
LALLI.
Este! Erottaa! (Itsekseen.) "Sa koston kotonasi löydät." — Nyt jo tajuan ma ennustusten lauseet!