Opettaja hurskas monta turmaa tiellään kohtasi, konsa kansaa uskotonta oikeahan ohjaili. — Suomen kansa, laula j.n.e.
Kotipuoleen sitten haaksi kantoi Eerik kuninkaan, pyhä Henrik ruhtinaaksi kirkkohon jäi vieraan maan. — Suomen kansa, laula j.n.e.
Tyynin mielin viimein kesti marttiiroiden kohtalon, konsa hälle kiukkuisesti kosti Lalli kunnoton. — Suomen kansa, laula j.n.e.
Kristus isänmaamme suokoon aina elää rauhassa, uskon voimaa meihin luokoon. Hälle kiitos, kunnia. — Suomen kansa, laula niin kiitosvirttä Herran, kun sulle lahjaks' annettiin pyhä sana kerran.
(Kokoelmasta "Piae Cantiones", suom. Toivo Vallenius.)
PYHÄN HENRIKIN IHMEITÄ.
Vanhoissa keskiajan legendakirjoissa on luettelo pyhän Henrikin ihmetöistä. Näitä legendoja lukivat ja kertoivat papit katolinuskon aikana pyhän Henrikin juhlapäivinä kansalle kaikissa maamme kirkoissa. Niiden lukeminen vastasi osaksi saarnaa meidän nykyisessä jumalanpalveluksessamme.
Ensimäinen ihme, josta legenda kertoo, on surmarunossa mainittu Lallin päänahan irtautuminen Henrikin hiipan mukana. Toinen on samassa runossa kerrottu tapaus hänen sormuksensa löytämisestä. Sitten jatkaa legenda:
"Kun Kaisalum'in talossa vanhemmat valmistautuivat käärimään kuollutta poikaansa, rukoilivat he hartaasti Pyhältä Henrikiltä apua. Ja kun he olivat tehneet lupauksen pyhimykselle, heräsi se, joka makasi kuolleena, pian jälleen eloon.
"Kun Lucia Antintytär Vehmaalta oli kuollut ja hänen vanhempansa vainajaa itkien surivat, tointui hän, pyhää Henrikkiä rukoiltaessa, äkkiä henkiin ja tuli terveeksi.