Kantoi sorsansa kotihin, Syötti, juotti sorsaistansa, Sorsa suorivi pesäsen, Muni kultaisen munasen.
Hierelevi, hautelevi, Muna muuttui neitoseksi. Mikä neielle nimeksi — Sorsatarko, Suometarko? Ei ole sorsatar soria, Suometar nimi soria.
Oli aikoa vähäsen, Kului kuuta viisi, kuusi, Neito kasvoi kaunihiksi, Yleni ylen hyväksi, Kolmet sulhaset käkesi, Yheksiset ylkämiehet: Kulki Kuu, ajeli Päivä, Kulki kolmas Pohjantähti.
Tuli ensin Kuu kosija, Tuli kullassa kulisten, Hopiassa helkkäellen: "Tuleppas minulle, neiti, Lähe pois talosta tästä, Hopeaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennekkänä, Kuull' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä; öill' on kurja kulkemassa, Päivällä lepeämässä, Ei taia taloa tulla".
Tuli toinen, Päivä poika, Tuli kullassa kulisten, Hopiassa helkkäellen: "Tuleppas minulle neiti, Lähe pois talosta tästä, Hopeaisihin tupihin, Kultaisihin kammioihin!"
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "En mä Päivälle menisi, Päivä se pahantapainen Kesän vaivasi varilla, Talven paahtoi pakkasella; Heliällä hein'ajalla Antoi ainaiset satehet, Kallihilla kaur'-ajalla Teki pouat ponnettomat."
Tuli poika Pohjantähti Kullassa kulisematta, Hopiassa helkkimättä: "Tuleppas minulle, neiti, Lähe pois talosta tästä, Kultaisihin kammioihin, Hopeaisihin tupihin!"
Neiti vasten vastaeli: "Taianpa tähelle mennä, Tähti se hyväntapainen, Talossansa aina tarkka, Koissahan ylen koria, Otavaisten olkapäillä, Seitsentähtisen selällä."
Vieähän Tähen hevonen, Tallihin talutetahan, Hienot heinät heitetähän, Kauravakka kannetahan; Tähti tuoahan tupahan, Päähän pöyän laitetahan; Tuoppi tuoahan olutta, Mettä kannu kannetahan: "Syöppä, juoppa, Tähti kulta!"