— Tuoss' on vielä haavan jälki rinnassa.
— Tapion huomenlahja se on, siksi sitä ei myydä.
— Hyvä on siinä nuorikon kanssa kelliä.
— Kun tuon nyt tuoduksi saisi, huokasi Karin emäntä.
— Anopiksi mielesi tekisi!
— Olisihan rattosampi ollakseni, kun Kari metsiä kiertää ja saisinhan kerran soudateltavani minäkin.
— Mutta metsäonnesi sinä menetät, Kari, kussa naisen kotiisi kuletat. Kateita ovat sinipiiat, eivät näyttäy, pois kaikottavat edestäsi riistan ja harakan tiellesi ajavat, laski Jorma leikkiään.
— Eivät aja sen edestä, joka ei metsäaamuna päivän nousuun vuoteellansa virune, niin sanoi ennen isä vanha.
— Ei sillä kuulu väliä olevan, kunhan mies puhtosena metsään menee ja viljavirret hyvin helkytellä taitaa.
— Puhdas on mies tämä Kari ja pulska ja virsikäs verraton.