Silmät pyöreinä kuuntelivat emännät tietäjänaisen puhetta.
— Oiva taioilta taikasi tuntuvat! Neuvonet vieläkin.
— Neuvo, neuvo!
Ilpotar neuvoi vielä toisiakin taikoja, neuvoi, miten paimen oli varattava, miten lehmät hyvälypsyisiksi saatavat, miten metsän peitosta päästettävät.
— Oiva taioilta taikasi tuntuvat! — ihailivat taas naiset.
— Tehoisat ovat taiatkin, vastasi Ilpotar, mutta uhrit aina tehoisammat. Miehet aina isoille haltijoille uhraavat, me pieniä lepyttäkäämme. Ei vieraan opettama taika ole oman uhrin veroinen. Kukin kotolehtoonsa antimet parhaat kantakoon.
— Joko itse uhrasit, Ilpotar?
— En vielä, vaan nyt on mieleni mennä.
— Et antane meidän mukanasi tulla?
— Ei haltija hyviä vieraita vierone.