Vaan minkä teemme — pian tehkäämme! Jos Lalli matkaltansa palajaa, niin tuumamme hän tekee tyhjäksi. Epäilemättä uppiniskainen hän on kuin muutkin kansalaisensa ja taipumaton kristinuskohon. On mahdollista, että poikansa hän mieluummin soisi kuolleheksi kuin kristinoppiin kasvatettavaksi!
ANDREAS.
Se on totta. Pojan äidiltä me emme tarvitse vastustusta pelätä.
PIISPA HENRIK.
Olette oikeassa. Tämä seikka ei siedä pitkää viivyttelemistä. (Katselee Ilmaria.) Mut kuitenkin, kun tuohon kätkyehen ma katselen ja hänen lepäävän noin rauhallisna näen — liekö oikein, että riistämme tuon viattoman äidin helmasta? Tuo poika parka, eikö joskus voisi hän syyttää meitä julki-julmuudesta ja loukkaamasta luonnonlakeja ja taivaan antamia sääntöjä? Hän ehkä kerran kovin kiroo meitä ja huutaa koston huudot haudoillamme? Näin ajatellen valmis olisin mä päätöksestämme taas luopumaan.
JOHANNES.
Se eikö kristillistä olisi ja oikein, että hänen sielunsa me pelastamme kuolemattoman ja hänet viemme tielle taivahan?
PIISPA HENRIK.
On varmaankin… ja niinpä käydä saa. Mut aavistuksen henki salainen mun mieleheni kuiskaa kuitenkin: Tään päätöksen, sen teimme itsellemme turmioksi.