Ilmari. Mut sinä olet piispa.
PIISPA HENRIK.
Sinä tunnet minut?
ILMARI.
Kun olet täällä käynyt monesti. Emoni kutsuu sinua hurskaaksi ja pyytää minuakin rukoilemaan puolestasi, ja hänen käskystänsä niin olen tehnyt: "Herra Jumala! Oi, varjele sä piispaa Henrikkiä niin vaaroista kuin muista vahingoista!" Näin sanon sekä aamuin että illoin. — Onpa sinulla ihmeen kaunis lakki! Annappas se mulle!
PIISPA HENRIK.
On poika ilokas ja viisas!… Tässä saat pyytämäsi.
(Antaa hiippansa Ilmarille.)
ILMARI (Laskee hiipan päähänsä.)
Tämä minulle on liian suuri, mutta isälleni se saattais hyvin sopia. Tiedätkö, milloinka hän tulee kotiin?