PIISPA HENRIK.
Siis pitää meidän mennä.
ANDRAEAS.
Myös Ilmarin me mukahamme otamme.
KERTTU.
Nyt jo!… näin pian… ja niin arvaamatta. Ei lapsen ikä vaadi kiirettä, kun on hän vasta kuusivuotias!
PIISPA HENRIK.
Jos tänäpänä jotain laiminlyömme, se huomenna voi olla myöhäistä.
KERTTU.
Koska on tuo Herran tahdon mukaan, miksikä mun heikko sydämeni nurisee ja valittaa? (Suutelee Ilmaria innokkaasti.) Sä tulet onnelliseks' Ilmari! — Jos Jumala niin sallii…