(Istuu rahille.)
LALLI.
Minusta näytti äsken sivumennen kuin olisivat talon karsikot kaikk' olleet riutuneet. En pihlajaa ma nähnyt enkä pyhää paattakaan sen juurella. Ja varjokuuset, joidenka suojaan maistiaiset pannaan, en niitäkään mä — kumma kyllä! — havainnut. Mut lienee näköni mun pettänyt?
TAIMO.
Ei — te näitte aivan oikein!
LALLI.
Ne ovat riutuneet! Se talolleni ei hyvää tiedä!
TAIMO.
Nyt petytte. Ne kirveell' ovat katkaistut. Sen kohta havaitsin ihmeekseni.