— Mutta ukko vain tahtoi kohtuuttomasti ansaita hänen hädästään.
— No niin, tuomitkaa sitten hänet vapaaksi!
Vaan sitäpä ei uskallettu. Pormestari ja raati ei voinut tulla muuhun kuin langettavaan johtopäätökseen. Surullista se oli, mutta mihinkäpä siitä pääsi.
Tuo samainen nuori porvari silloin virkahti:
— Annetaan miehen karata!
Raatimiehet katsoivat toisiaan, — tuuma heitä kaikkia miellytti. Vaan samassa oli epäilyskin valmis:
— Ei hän meiltä saa karata, me olemme hänestä vastuussa.
— Pääsee hän linnastakin, jos vähän autetaan.
Mutta pormestari lopetti ne keskustelut:
— Paetkoon, jos pääsee, onnekseen menköön. Vaan meidän täytyy nyt antaa tuomio.