Lastuja VII.
Siellä maalla
Yllätys
Toivioretki
Aurinko ja meri
Lumoissa
Bulevardin puu
Maahenkeä
Orjamarkkinat
Tuhlaajapoika
»Lallu»
Pikku Liisa
Ystävä—joka petti
Joululle kotiin
Kotipuoleni rautatie
Hirviö
Lahjoitus
Asunnoissa autuaitten
Heränneitä.
Kuinka minä heräsin
»Äitien muistoksi»
Arka omatunto
Saako pappi pelata korttia?
Häät
Pyhiinvaellus
Uskontunnustus
Vapautettu
Maailman suurin syntinen
Kanna ristisi
Tarina pyhästä neitsyestä
LASTUJA. NELJÄS KOKOELMA.
TUNNELMANI.
Te tunnelmani, te mielialojeni keveät perhoset, te liihoittelevat lintuset, jotka väikytte maailman ja minun välillä … mitä minulle olisi maailma ilman teitä?
Se olisi minulle kuin pilvetön taivas, kuin rannaton erämaa, kuin jäätynyt meri, kuin lehdetön syksyinen metsä. Se olisi minulle kuin suruton elämä, kuin iloton arkipäivä, kuin yksitoikkoinen todellisuus ilman muotoa ja sisällystä. Se olisi maantie, jota kaikki kulkevat ja jonka näköalat ovat kaikille yhtä hyvin tunnetut kuin minulle.
Ja nyt on minulle maailma tunnelmieni valossa kuin taivas tuulisena päivänä, joka milloin pilveen peittyy, milloin kaikessa kirkkaudessaan väikkyy, kuin viljava vainio, jossa tähkät huojuvat ja jonka yli varjot karkeloiden vaeltavat, niinkuin meri, joka vuoroin tyynenä lepää, vuoroin vaahtopäänä kuohuu,—kuin keväinen lehto, jossa lehdet vihertää ja käet kukkuu,—ja koko elämä on kuin suvinen sunnuntaipäivä, kuin nuoruuden unelma, jossa toivo ja epätoivo tuhansin muodoin toisiansa täydentävät. Se on kuin uusi, tuntematon metsäpolku, joka korpeen katoo, noroihin painuu ja nousee huimaavien vaarojen laelle, näyttäen minulle maisemia, joita ei kukaan ole ennen nähnyt, en edes minäkään.
Sentähden lemmin minä teitä, tunnelmani, kuin talossa lapsia lemmitään, vaalin teitä, enkä häpeä tunnustamasta teitä välistä hemmottelevanikin.