—Kerallani? Minne?
—Sinne, minne itsekin menet.
—Minun kerallani tulisit?
—Tulisin.
Tyttö seisoi, pää alas taipuen, kiinteinä tummat kasvot, luomet puoleksi ummessa, ripset vähän värähdellen, rinta nousten ja vaipuen.
—Kuka sinä olet?
—Talosta tuosta.
—Kylän suurimmasta?
—Siitä.
—Ja kuitenkin minun kerälläni tulisit? Minun, maailmankulkurin?