—Olisi pitänyt ottaa evästä mukaan. Minä haen!
—Kuule, siellä on äidilläsi varmaan saijut odottamassa.
—Olisi siellä saunakin.
—Ai, nythän on lauantai-ilta. Saunaa et tosin saane tuoduksi tänne, mutta tuo sen sijaan kaikki muu, mitä saat irti ja jaksat kantaa.
Kuluu puoli tuntia, ennenkuin Eemeli on palannut, ja toinen puoli tuntia, ennenkuin voileivät on syöty ja limunaatipulloon pantu saiju on pulputettu kurkusta alas.
—Oolreit! Ja nyt se otetaan. Kokoo, poika, hattusi kiviä täyteen.
On melkein pettämätön keino saada lohi liikkeelle nakkelemalla kiviä siihen paikkaan, hiukan yläpuolelle sitä, mihin se on äkäytynyt. Ensimmäinen kivi polskahtaa, polskahtaa toinen ja kolmas, lopulta kourallinen, monta kourallista—lohi ei ole tietävinäänkään.
—Ei kivi kiveä kaikkoa, sanoo Eemeli pilkallisesti hymähtäen.
Nyt minä suutun…
—Pian se kivi kiskotaan ylös!