—Minnekkä nyt?
—Nyt mennään lepäämään.
Ja meidät vietiin yläkertaan, asetettiin mukaville vuoteille, jotka olivat kuin toisistaan erotetuita pilttuita, kaksi vuodetta kussakin pilttuussa. Siinä meidät peitettiin, laitettiin tyynyt mukavasti selän ja kyynäspäiden alle ja jätettiin nauttimaan olemisestamme. Se oli suuri sali, niinkuin Kämpin hotellin juhlasali. Tuolla alhaalla lorisi vesisäiliön suihku, sieltä täältä kuului puhelua, joka ei kuitenkaan häirinnyt, me lepäsimme tässä tupakoiden ja maistellen olutta, jota hieno edeskäypä oli meille tuonut.
—No, Sasu? Mitäs sanot?
—En sano mittään, en sano mittään.
—Etkö kiitä minua, että olen tuonut sinut tänne?
—Kiitänpä kiitän … kiitänpä kiitän … en oes uskonna, jos en oes nähnä.
—Ei ne ole ne Helsingin saunat mitään tähän verraten.
—Eivätpä oo, eivätpä, eivätpä oo.
—Olisi ollut vahinko, jos sinun olisi pitänyt lähteä täältä kylpemättä. Aiotko lähteä pian takaisin Suomeen?