--Missä?
--Ei missään, tokaisi ukki lyhyesti, nähtävästi epäillen, että toinen koetti urkkia.... Mutta hyvä mies se on silti ja hyvä mies sinäkin olet ... sinä et surkeile ... ja sinä otat mistä saat etkä pelkää aaveita ... etkä ilmoita mitään tulliin.
--Nyt ukko erehtyy ... minä ilmoitan aina tulliin.
--Et milloinkaan.... Pih!--Sinäkö ilmoittaisit tulliin? Kiitä jumalaasi, että olet semmoinen, joka ei ilmoita ... sillä ei ole tarviskaan.... Jota minä aina olen saarnannut. Sinun poikasi ovat tulleet isäänsä.... Kiitä jumalaasi, etteivät sinun sikiösi ole semmoisia, jotka eivät ota silloin kun saisivat ... pitää ottaa silloin kun saa.... Katsos, meidän miehet ovat akkoja ... ilman puhtia ja paholaista ... sentähden.... Nosta minua niskasta.... Tyttö on pannut heidän päänsä ihan pyörälle ja panee kai vielä äitinsäkin pään, vaikka se on minun tyttäreni.... Kiitä jumalaasi, ettei sinulla ole jumalisia lapsia, sillä se semmoinen vie elämisen helvettiin ... ei ne nyt muuta kuin lukevat ja veisaavat, naama soikeana, nenä huulten päällä ja huulet lerpallaan leuvan päällä.
--Mutta sehän on hyvä, että ihmiset ajattelevat iankaikkisuusasioita.
--Niin onkin, ja siksi me olemmekin parempia kuin te ja tullaan aina olemaan, sillä sinä olet skoijari ja sinun poikasi ovat skoijareita ja sinun käy vielä huonosti ... sinä uit vielä maha pulleana meressä etkä pääse siunattuun maahan eikä sielusi saa rauhaa iankaikkisesta iankaikkiseen ammen. Niinkuin kirottu sielu sinä loiskit laineelta laineelle ... niinkuin turvonnut hyle ... ja lokit nokkii tuota nenääsi.... Kuule, laske minut nyt alas tästä aidalta ja tule ottamaan ryyppy, pieni pikkuruinen ryyppy ... kuule, ollaan ystäviä, naapuri, kuule, heitetään pois kaikki vanhat vihat!
--Ei minulla ole koskaan ollutkaan mitään vihoja.
--Mutta minulla on ollut ja on ja tulee aina olemaan, niin kauvan kuin maailma seisoo, ja se seisoo vielä kauvan.
Aita kuului rusahtavan ... joku aidas katkesi.
--Pidä kiinni, etten minä putoa ... nosta yli toinen jalka ja kannata minua kauluksesta niin kauvan, että jalka ulottuu maahan ... kas niin ... kiitos, merirosvo ... niin kauvan kuin maailma seisoo, ja se seisoo vielä kauvan, tulee olemaan iankaikkinen viha Söderlingien ja Korsujen välillä. Sillä minun isäni oli rehellinen mies ja minä olen rehellinen mies ja minun lapseni ja lastenlapseni ovat rehellisiä miehiä, sillä omena ei putoa kauvas puusta. Elä sinä luule, että...