... Voi kuinka sekin oli oikein sanottu!
Viel' olet yhtä väkevä
Ja iäti aina pysyvä,
Kuin alust' olit sä;
Tee sielun' rikkaaks' sinussa.
Niin pysyn aina rikkaana.
... Ei saa luottaa tavaraan. Enkähän minä siihen luotakaan. Eikähän meillä luota siihen kukaan. Siksihän meillä ei sitä olekaan eikä tarvitse ollakaan sen enempi kuin on. Meidän täytyy tulla toimeen sillä, mikä meillä on ja minkä me rehellisellä työllämme voimme ansaita ja mikä meille kuuluu oikeuden ja totuuden mukaan. Ei se ole se rikas, joka tahtoo tavaraa, vaan se on rikas, joka tekee sielunsa rikkaaksi--se pysyy aina rikkaana.
Virren loputtua oli niinkuin olisi kirkon läpi kulkenut semmoinen humaus, kuin koko kirkkoväki olisi ollut sitä mieltä mitä virsikin, jonka olivat veisanneet.... Saahan ne veisata. Vaan kuinka monet heistä tehnevät, niinkuin virressä veisaavat?
Joku kosketti Söderlingskaa kylkeen. Se oli vieressä istuva vanha Röömanska.
--Ihanko totta, että olette löytäneet viisi tuhatta ettekä itse pitäneet mitään?
--Mistä Röömanska on sen kuullut?
--Kaikki siitä puhuvat. Ei ole semmoista vielä koskaan kuultu.--Olinhan minä siinä äsken. Sanovat muidenkin löytäneen, mutta eipäs ole kukaan muu tullut ilmoittamaan saaliitaan.
--Ketkä muut?
Pastori astui juuri alttarille.