--Oli joutavaa, pappa, että puhuitte hänelle sitä kaikkea, mitä puhuitte. Luulee vielä, mitä luulee.
--Luulkoon.
--Ei sieltä mitään tule ... ei ole tullut eikä tule.
--Vaikkei tulisikaan, hauska sitä on sentään aina kuvitella, sanoi Kalle, joka oli tullut Hannan kanssa tupaan.
--Kuvitella! puuskahti Hanna. Kuvittelemista, sitä sinä osaat.
Syntyi jurottava hiljaisuus. Innostuksen ja huumauksen sijaan oli yhtäkkiä tullut kuin ujostus ja pettymys jostakin.
--Pthyi! sylkäisi ukki. Taisin minä sille pötyä puhua, mitä lienen puhunutkin. Olisi vielä edes viinaa.... Hohhojaa! Menen maata.
Hän meni kompuroiden ulos ja kuului potkiskelevan jotakin kammarissaan porstuan takana.
--Mitä se nyt taas siellä?
--Tyhjää lekkeriään.