--Osannevatko nuo raukat edes pelätä.
--Olenko minä milloinkaan kertonut sinulle, mitä pastori sanoi meistä kerran?
Helga tiesi, mitä oli tulossa, mutta antoi mielellään hänen kertoa.
--»Ne ovat tämän saariston aatelia nämä Söderlingit. Ne ovat sitä vanhaa pohjaa. Söderlingit ovat melkein ainoat rehelliset ihmiset koko saaristossa. Heistä ei ole koskaan kuultu, että olisivat varastaneet, anastaneet tai edes puhuneet valetta. Ja eikö ole omituinen kohtalon iva, että juuri heillä pitää olla naapurinaan saariston suurin ryöväri?» Kenellekäs se olikaan sen sanonut?
--Opettajattarelle....
--Jaa, niin ... sinähän sen kerroitkin....
Söderling pisti päänsä ovesta:
--Nyt on aura perunamaalla!
--Hyvä on, minä tulen!--Helga, elä nyt jää koko päiväksi siihen yksille sijoillesi. Vaikka menisit Käärmesaaren lahteen katsomaan, onko sinne noussut tuulella säyneitä tai lahnoja.
Söderlingska lähti reippaasti ulos ja huilahutti mennessään tyytyväisen virrenvärssyn.