--Se on varmaan nähnyt meressä jotain. Miksei se tule itse sanomaan? Tarvitseeko koko maailman saada tietää, jos siellä nyt onkin joku laudanpätkä. Aina se on niin malttamaton.
--Luultavasti siellä on lahnoja Kalliolahdessa, sanoi Söderling.
--Mene ja ota riimuverkot aitasta.--Hanna, mitä sinä juokset?--Onko se hullu?
Mutta Hanna, joka hänkin oli nähnyt Helgan, meni jo täyttä karkua kannaksella, hameet polvissa hulmuten.
Muut olivat, verkot selässään, ehtineet juuri Käärmesaaren kannaksen yli, kun Hanna jo juoksi heitä vastaan Kalliolahdesta päin, posket hehkuen, silmät palaen.
--Siellä on meren saalista ... meren saalista!
--Mitä saalista ... missä?
--Kalliolahdessa ... Helga näki ... minä näin....
--Mitä te näitte ... missä Helga on?
Ne koettivat olla tyyniä ja välinpitämättömiä, isä, äiti ja ukki, mutta vapisivat jokainen, niin etteivät polvet tahtoneet pitää.