PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään risti kädessä) Minne se meni? Haltijansako sen vei?—Mitä se huusi?—»Auta Kiesus armias»—»Pyhä Maar—»! Mikä tämä on?—Risti!—Joukon kaulassa?—Huusi Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää—Jouko? Jouko kristitty! Salakristitty?—Voi saastaista—! Kirottu sinä kelvoton, epäsikiö—isäsi häpäsijä—sukusi saasta!—Tuonne sinut manoan vuoren rautaisen rakohon—kahden kallion välihin—paru siellä painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä … et kenenkänä laskemalla, et sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.— Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua—et auttaa osannut—omalla uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi—lahopökkelö olet—et jumala mikään— variksen pelätti—mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman nuken.) Oma kuvani?—Tuomittu!—Sinäkö minua uhkaat—pthyi hävytön—hyi hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)—Mitä tein? Käden katkaisin, haltijan häpäsin—omalla uhrivaarallaan—omana uhripäivänään—elä minua tuhoa—.
ILPOTAR (tulee hengästyksissään) Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!—Mitä— mikä sillä?
PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden) Poikani kirosin … umpilukkoon joukon kirosin!—Luulin Kiesuksen—oma haltijani hänet käsistäni vei—(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää … tule pois!—Etsi, Ilpotar, tuo hänet tänne—koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan edessä)—uhraan kaikki, mitä on—vaikka oman vereni vaatinet.—Ei auta, umpilukkoon hänet kirosin—
ILPOTAR
Minkätähden? Mitä teki?
PANU
Mitä seisot? Riennä etsimään!
ILPOTAR Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti—eihän miehillä aseita—hinnan päästäsi lupasi—kohta on täällä!
PANU
Kuka?
ILPOTAR
Kontolan pappi!
(EMÄNTÄ tulee.)
EMÄNTÄ
Voi minkä teit!—Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!