KARITAR
Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.
ANNIKKI
Silkkinauha—ja punanen!
KARITAR
Ota tuokin!
ANNIKKI
Hopeasolki!
EMÄNTÄ
Mene nyt! (Annikki pois,)
ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä)
Annetaan pohjaan palaa.—No, miksi kivi pysähtyi?
EMÄNTÄ
Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.
ILPOTAR
Orjat!
EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.
ILPOTAR
Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.