5:S VAIMO Vaan jopa oli virtensä kaunis.
3:S VAIMO Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.—Kun saisi itsensä nähdä…
EMÄNTÄ Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.
3:S, 4:S JA 5:S VAIMO Onko se auki … sinne menemme! (Menevät.)
1:N JA 2:N VAIMO Mennään mekin! (Menevät.)
EMÄNTÄ Jo ovat houkkoja… Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään—ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.
HELUNA Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä—kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,—kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.
EMÄNTÄ
Vai niin?
HELUNA Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.
JOUKO
Käärmeen tappaneensa—?