ILPOTAR
Oli varaukset.
2:N VAIMO On ne Ilpottarella varaukset.
1:N VAIMO Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?
ILPOTAR Ei halannut; ei tämä—… Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.
1:N VAIMO Sitä on niin kumma kuunnella … ei tahdo saada henkeä vedetyksi … on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.
2:N VAIMO Minua ikäänkuin nostaa … luokseen nostaa.
ILPOTAR Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä— vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.
1:N VAIMO Käsiä nuolemaan, olipa se taika—vai kädet ristiin … mitenkä? näyttikö?
ILPOTAR
Näytti—näin, ei kuin näin, näin se oli.
2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle … tempun tietää, saa tuhotuksi.